Ensinnäkin, hupsista! On jäänyt sitten kirjoittaminen vähälle. n___n en ole oikein tyytyväinen itseeni tässäkään tapauksessa. Hohhoijaa, on tää elämä rankkaa, onko tää ees elämisen arvosta?

Olen tällä viikolla pettynyt itseeni tosi useaan kertaan. Mä en ees halua kertoa sitä kaikkea. Huoh. No nyt, mitä tähän päivään tulee, olen väsynyt tähän päivään. Tekisi mieli oikeasti tehdä jotain, mutta mä en kykene tekee mitään. Oon ihan lamaantunut, perseelle potkittu, jos niin voi sanoa. Tänään mun piti mennä ostamaan äitille äitienpäivälahja, mutten sitäkään kyennyt tekemään. Onneks mulla on koulussa tehty ruusu tuolla yöpöydän laatikossa + oma tekemäni kortti. Vouvou, hienoa(ko?) :---)

Maanantaina ois sitten yläkouluun tutustuminen illalla. Pelottavaa todellakin ! Saan ehkä tietää, mille luokalle joudun ja ketä mun luokalle tulee. Toivon, että siellä ois ees yks mun henkinen ihminen. Ja toivon, ettei kukaan mun kiusaajista tuu mun kans samalle luokalle. n____n tosi tosi pelottavaa, stressaavaa ja tuottaa paineita.

Äh, mitä mä ees yritän selittää? - Nähdään taas joskus.